Kuala Lumpur, Malaysia
Populaarimusiikki mainostaa Mombasaa kuumaksi ja kosteaksi, tilalle voisi helposti vaihtaa Malesian pääkaupungin. Vaan eipä sovi valittaa, kotikonnuille kun kuulemma satoi muutama päivä sitten viisitoista senttiä lunta.
Maanantaina vaihdoin siis maisemat Thaikamaan biitseiltä Kuala Lumpurin betoniviidakkoon. Puolentoista timman lennon jälkeen oli rajamuodollisuuksien aika ja tällä kertaa on pakko antaa pisteet Malesian meiningeille. Kehitystä on tapahtunut, hyvään suuntaan ja paljon.
Normaalisti viisumitiskien jonoissa saa notkua sietämättömän pitkiä aikoja, vaan eipä tällä kertaa. Immigraatiosedältä kesti suunnilleen kymmenen sekuntia per asiakas ja tämäkin johtui lähinnä sormenjälkiskannerin kuluttamasta ajasta. Kaiken lisäksi maahan saa edelleen 90 päivän viisumin rajalta pro bono. Littipeukun arvoinen suoritus.
Visaleiman ja vauhtisäkin venailun jälkeen vihelsin rahanvaihtopisteelle vekslaamaan taskun pohjalle jääneet bahtit ringiteiksi ja kävin painamassa kuukaudeksi paikallisen prepaid-liittymän luuriin. KL:n kentältä kulkee kätevä KLIA Express kaupungin ytimeen, mutta hinta oli siinä määrin suolainen, että tinkasin suosiolla suoraan pirssin ja kyyditsin itseni suoraan majapaikan ovelle.
Yösijaksi valikoitui flashbacker-tyyppinen hotelli Grid 9. Positiivinen yllätys oli, että mesta oli sitä mitä kuvissa ja palopuheissa mainostettiin. Puulaakista löytyy dormeja, sekä muutamaa erilaista privaattia kolhoosia. Itse valitsin Flying Solo-mallin. Ihan ok. Ainoana miinuksena mainittakoon koko edellisen yön rääkynyt ja huutoporannut seinähullu daami naapurikopissa.
Koska residenssistä ei löydy ainuttakaan ikkunaa, on vallitsevan vuorokaudenajan tiedostaminen mahdotonta ilman kellon vilkuilua. Niinpä nukuinkin suoraa kyytiä yhteen asti iltapäivällä. Nopea freesautuminen ja kylille kikkailemaan. Ohessa muutama ruutu päivän varrelta.
