Khanom, Thailand // 2014

Intergalaktisen matkapäiväkirjan lyyrinen anti on ollut muutaman viikon pantomiimimoodissa. Kaikenlaista on kuitenkin ehtinyt tapahtua, joten yritetäänpäs ottaa hieman vahinkoa takaisin.

Pari viikkoa sitten sain jälleen mahdollisuuden kantaa korteni hyväntekeväisyyskekoon. Khanomin välittömässä läheisyydessä sijaitsee kehitysvammaisten hoitolaitos. Laitoksessa asustelee liki 500 naista, miestä, tyttöä ja poikaa. Thaikamaan governmentti ylläpitää laitosta, mutta puolentuhannen pään hoitaminen on kallista lystiä. Likimiltei kaikki laitokselle osoitetut massit kuluvat yleisiin kuluihin ja varsin vaatimattomaan muonitukseen. Kledjut ja kaikki muut tarpeet kulkeutuvat laitokseen lähinnä lahjoitusten kautta.

CC Beach Bar kerää orpolasten lisäksi lahjoituksia myös kyseisen laitoksen jelppaamiseen. Kerran vuodessa lahjoituksista kerätyillä hilloilla tarjotaan kaikille laitoksen asukeille safkat. Normaalisti firmassa tarjoillaan päivästä toiseen riisiä ja jos käy tsägä, joukossa voi olla pieni biitti kanaa. Salaatteja, jälkiruokia tahi sihijuomia ei löydy ruokalistalta. Paitsi tänä yhtenä päivänä vuodessa.

Safkailun seuraaminen sivusta oli kovin lohdullista, mutta samaan aikaan äärimmäisen surullista. Kuukauden takaisessa orpolasten biitsitapahtumassa skidien telmimisessä pystyi näkemään puhdasta iloa ja uskoa paremmasta huomisesta. Hoitolaitoksen asukeiden kasvoilta oli vaikea löytää samoja piirteitä.

Reilu viikko sitten otin lomaa lomailusta ja lentelin Bangkokiin ottamaan kopin frendistä, joka tuli viikoksi haistelemaan pääkaupungin meininkejä. Viikko kului vahvalla sykkeellä mestoja kierrellessä ja mm. flow-lautailua testatessa. Muutama kuva eksyikin jo viime postaukseen.

Allekirjoittaneen surullisen kuuluisasta viisumista alkavat päivät käydä vähiin. Marraskuun alkupuolella napsahtaa kolme kuukautta täyteen ja on aika jatkaa matkaa. Jatkosuunnitelma on edelleen avoimena, mutta todennäköisesti Malesiassa passi leimataan seuraavaksi.