Travel gear vol. 2

Lähtö lähenee, sanotaan. Äkkiseltään pikaistuksissani laskiskellen starttiin on aikaa rapiat 11 päivää. Enemmän ja vähemmän helvetisti on pitänyt asioita hoitaa ja vielä enemmän niitä on jäänyt hoitamatta. Viimeisen kuukauden olen kelaillut jatkosuunnitelmaa Bangkokista eteenpäin, mutta toistaiseksi mitään lopullista ei ole kehittynyt. Päätinkin mietinnän tuloksena jättää päätökset Bankkarin postikoodialueelle.

Seuraava skenaario toistuu ennen jokaista poistumista. Reilu viikko aikaa lähtöön ja pikkuhiljaa alkaa tuntumaan, että olen unohtanut jotain todella tärkeää. Nopean aivomyrskäyksen jälkeen ei kuitenkaan mitään kovin tähdellistä tule mieleen. 

Jotain on kuitenkin myös muistettu. Kovasti visuaalisista asioista kiinnostuneena ihmisenä matkalla pitää olla ehdottomasti kuvauskalustoa. Kuukauden tai parin pätkillä olen vielä antanut anteeksi vanhalle järkkärivanhukselleni ja uskollisesti raahannut perässäni runkoa ja säkillistä erilaisia laseja. Mutta nyt riitti. Rebeli saa jäädä himaan nauttimaan eläkepäivistä, kun uudet tulokkaat lähtevät kokeilemaan onneaan.

Hetkien taltiointiin pysähtyneessä muodossa tuli hankittua elämäni ensimmäinen Fujifilmin kamera. Tarkemmin ottaen Fujifilm X20. 

Kameran valinta ei ollut millään tapaa helpoimmasta päästä. Suurinpiirtein neljän viikon monimutkainen prosessi. Eri vaihtoehtoja oli aluksi liki kymmenen, kunnes yksitellen alkoi lähes jokaisesta löytymään jotain perin huonoa. Pari viikkoa rulettia pyöriteltyäni ei vaihtoehtoja ollut enää ainuttakaan, joten oli pakko ottaa takaisin listalle kolme vähiten huonoa vaihtoehtoa. Näiden kolmen keskinen mittelö kestikin sitten toiset pari viikkoa. Toivottavasti valintani osui oikeaan. 

Toistaiseksi en ole muutamia testejä ja kikkailuja lukuunottamatta päässyt pahemmin Fujiin tutustumaan, mutta alku ainakin vaikuttaa lupaavalta. Kamera on tarpeeksi snadin kokoinen mukana kannettavaksi, mutta samalla myös riittävän iso, jotta kuvaaminen ei muistuta finnien puristelua. Katu-uskottava retrolookki ei ole koskaan pahasta, kuten ei myöskään optinen etsin.

Fujin rahkeet riittävät HD-tasoisen videomateriaalin kapturointiin, mutta jostain syystä en sitä kuitenkaan millään asteella miellä videokameraksi. Eikä se sitä edes ole. Siksipä hankintalistalla oli myös toinen kamera. 

Aiemmilla reissuilla mukana on kulkenut GoPro Hero, järjestysnumeroltaan kaksi. Kyseinen kapistus oli rebelin tavoin jo riittävästi tontteja nähnyt, joten eläkkeelle jäi myös hän. Tilalle tuli saman perheen uusin tulokas, nimeltään Hero 3+ ja lisänimeksi kastettaessa oli annettu black.

Lyhyestä virsi kaunis, Hero 2 oli mahtava pikku kamera, mutta Hero 3+ on sitä kaikkea ja vielä paljon muuta. Kuvanlaatu jaksaa hämmästyttää kerta toisensa jälkeen. Kakkosen suurin heikkous oli kameran linssi. Tai tarkemmin sanottuna vedenkestävän kotelon linssi, tämä kun oli muodoltaan kupera. Jostain kumman syystä pyöreäpintainen lasi taittaa valoa veden alla eriskummallisesti ja kuvasta tulee epäskarppi. Hermannit GoPron labrassa ovat kuitenkin olleet kansan hermolla ja asiaan tuli muutos. Kolmosen kotelossa linssi on pinnaltaan suora ja nyt pitäisi kuvaajan olla ekvaalisen karismaattinen vedenpinnan ylä- sekä alapuolella. Jäämme odottamaan testituloksia.