Khanom, Thailand // 2014 Chinese Vegetarian Festival

Khanomin paratiisirannoille jumahtanut reissaaja sai eilen mahdollisuuden osallistua kiinalaisen kasvissyöntifestivaalin päätösjuhliin. 

Ennen Khanomin kylällä sijaitsevalle temppelille poukkimista piti kuitenkin hoitaa asustus kondikseen. Kasvissyöntifestareille ei parane pukeutua miten sattuu, vaan kledjujen pitää olla valkoiset (tai ainakin mahdollisimman vaaleat). Käsittääkseni vaatteiden väri kuvastaa puhtautta, joka on koko festivaalin perimmäinen tarkoitus. Jengi vetää pelkkää kasvissafkaa,  pidättäytyy kaikista paheista ja yrittää saada muutenkin tilanteen hallintaan. 

Allekirjoittaneen puvustosta ei löytynyt valkoisia puntteja, joten oli lähdettävä paikallisen räätälin pakeille. Sain lainattua ilmeisesti pesussa hailakan violetiksi värjäytyneet kulmat jalkaani ja valkoisen Kippari Kalle-paidan. Varsin tyylikäs kokonaisuus.

Olin siinä käsityksessä, että toiminta temppelillä alkaa kello seitsemän illalla, joten paahdoin pärrällä valkoisissani pelle miljoonaa Khanomin halki mestoille. Aikataulussa oli tapahtunut muutoksia, tai informaatiolähteeni ei sittenkään ollut niin luotettava kuin luulin. Toiminta alkoi vasta puoli yhdeksältä.

Jengiä alkoi kerääntyä temppelipihalle ja keskellä pihaa roihusi kokko. Totta puhuakseni minulla ei ollut pienintäkään käsitystä mitä tulisi tapahtumaan tai missä. Haahuilin päämäärättömästi ympäri pihaa ja yritin keksiä hyvän paikan ottaa valokuvia, jos jotain alkaisi tapahtua.

Temppelipihan kaiuttimista soi heleä kiinalainen sävelmä ja tunnelma oli selvästi aavistuksen odotteleva. Muutama heppu sohi pitkillä bambukepeillä kokon kumoon ja levitti hiilloksen pitkin pihamaata. Yhtäkkiä pihan nurkassa istuneet nassikat rumpuineen ja pelteineen alkoivat pitämään aivan käsittämätöntä meteliä. Ja samalla hetkellä väkijoukon keskeltä ryntäsi rituaalipukuihin sonnustautuneita ukkeleita tanssimaan tulikuumilla hiilillä.

Ilmeistä ja toiminnasta päätellen asianosaiset olivat saavuttaneet illan mittaan jonkinasteisen transsin. Ukot ja tädit juoksivat, kävelivät ja tanssivat hiilillä täysin järjettömän kalkatuksen säestämänä. Pidellen välillä kädessään isoja patsaita, välillä ruoskien toisiaan ja välillä vain huutaen kuorossa. 

Kun juhlatamineissa olleet saivat hiilistä tarpeekseen oli muun kansan mahdollisuus kokeilla kantapäiden kestävyyttä. Lopulta hiilikasassa heilui lähes koko remmi vuorotellen ikään ja sukupuoleen katsomatta.

Samaan aikaan toisella puolella pihaa nuorempi herrasmies flippaili eri tyyliin. Sällillä oli kädessään pitkä grillivarras, jonka päässä oli mandariini. Ilmeenkään värähtämättä kloppi työnsi vartaan poskestaan läpi. Tarina kertoo, että rituaalia suorittavat tyypit saavat ylimääräistä spirittiä henkiolennoilta ja tästä syystä lävistykset eivät vuoda verta. Ja pakkohan se oli myöntää, tippaakaan verta ei hermannin poskella näkynyt.

Seuraavaksi lävistetty jäbä käveli väkijoukon halki ja lähti kapuamaan takaperin tikkaita ylös. Tempussa ei muuten olisi ollut mitään erikoista, mutta tikkaiden askelmat oli tehty veitsenterävistä teräskiiloista.

Kohellusta oli jatkunut jo lähemmäs pari tuntia ja meininki näytti olevan hiipumaan päin. Poistuin mestoilta, palautin pöksyt räätälille ja söin rantaraflassa illan päätteeksi nautaa mediumina.